Onnellinen. Iloinen. Sanoinkuvaamaton tunne. Kaikki kulkee omalla radallaan, kaikki sujuu, kaikki menee niinku pitääkin. Mä hengitän, se saa mut hymyilemään. Mä kävelen, se saa mut nauramaan. Mul on kaikki hyvin.
Onnelinen. Sitä mä oon. Päässä leijailee, hymyilyttää, naurattaa, tekee mielii itkee ilman syytä - ihan vaan koska oon onnellinen, ilonen. Tuntuu, ettei mikään voi rikkoo mua, oon yhtenä palasena ja kaikki hymyilee. Tätä on ootettu, ei enää ahistusta, turhaa väsymystä ja ikävää. Kaikki on hyvin.
opasta mua aurinko mä pelkään pimeää polta jo pois ahdinko mä kaipaan elämää näytä mulle tie aurinko sun uuteen aamuun kaikki tää murhe ja vahinko sun tuuleen haihtuu
opasta mua aurinko silloin kun mä en nää
polta jo pois ahdinko mä haluun sut mun elämään
näytä mulle tie aurinko sun uuteen aamuun
kaikki tää murhe ja vahinko sun tuuleen haihtuu
Sukulaistelua, kavereita, heseruokaa, keinumista, auringonpaistetta, väkivaltaisia unia, huutoo ja kiljumista, nauramista ittelleen, sateen ropinaa, kesäfiilistelyy, hyvää musiikkii, shoppailuu, kesän ekoi herneitä, kokkailuu ja mm-kisoja.
Nyt on saanu päiväunet jäädä väliin hirveen hössötyksen takia. Asiat on levällään enkä tiiä mihin suuntaan mennä, saati sitten saan housut oikeinpäin. Univelkaa on liikaa, mutten ees jaksa nukkua. Maailma on sekasin, mä oon sekasin, mun pää on sekasin. Ainaki mulla on suklaata.